Meillä oli tiistaina 21.07. Hannan kouluvalkku. Siitä tarkempaa analyysia alempana. Tuli hankittua Rosielle myös uusi sadeloimi hööksistä.
Tänään torstaina mulla on tallipäivä, mennään varmaan kentällä ja haetaan samaa fiilistä kun tiistaina tunnilla.
Ensiviikon tiistaina liikutan ponin todennäköisesti sileellä ja harjoitellaan maasta esittämistä. Pestään poni Sadun kanssa ja laitetaan kaikki varusteet sekä tavarat valmiiksi näyttelyä varten.
Keskiviikkona (29.07.) lähdetään aamupäivästä Nurmijärvelle hippoksen tamma- ja varsa näyttelyyn- siitä lisää myöhemmin.
Maanantaina 3.8. Meillä on Omppu Saarisen valmennus Stall Gobbackassa. Omppu on mua valmentanut entisen ponin kanssa ja ihanaa päästä hänen valmennukseen pitkästä aikaa!
Kohta on Rosien ultraus ja saadaan tietää onko tiineenä vai ei! Jännää! Peukut pystyyn, että ensi vuonna meillä on ihana connemara vauva pihatossa!
Tunti
Hanna ei ollutkaan nähnyt ponia liikkeessä kuin kerran vuokraaja kokelaan kanssa, joten aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä käynnissä ja ravissa, jotta Hanna näkee miten liikutaan. Ennen tätä Hanna kyseli multa mitä ollaan tehty ja miten kuvailisin Rosieta. Kerroin ponin todella kiltti ja yhteistyöhaluinen, herkkä, mutta hidas avuille sekä hieman epäluuloinen ja varovainen. Kerroin myös omasta vinoudesta, joka heijastuu erityisesti laukassa ulos luisumisena.
Hannan ensimmäiset kommentit olivat: Rosie liikkuu tavallaan ihan ok, takajalat on mukana, mutta selkää se ei käytä kun pätkittäin. Lisäksi huomioi ponin olevan huolestuneen oloinen, mutta ei oikein osannut sanoa mistä se johtuu.
Lähdettiin purkamaan asiaa ensiksi tuntumasta ja houkuteltiin selkää mukaan. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että aloitettiin työskentely todella pitkällä ohjalla kevyessä ravissa isoilla ympyröillä ja volteilla. Ja poni sai aina kiitosta (äänellä!) kun vastasi oikein eli venytti alas ja nosti selkää. Rosie vastasi tähän todella hyvin! Poni on todella herkkä ja käytännössä kokonaan istunnalla ratsastettava, niin yritetään pitää se siinä eikä ruveta kääntämään ohjalla, koska sitä ei oikeasti tarvitse - vaikka todella helposti sitä ohjaa tekee mieli käyttää.
Keskityttiin lisäksi mun istuntaan. Mun pitää miettiä varsinkin kevyessä ravissa ja laukassa, että istun ulkotakajan päälle. Henkilökohtainen lemppari on se sisäetujalka.. Hanna sanoikin, että kyllä se jalka siellä on ja pysyy vaikka en sitä kyttäiskään.
Laukassa pidettiin sama pitkä ohja, ja vitsit oli haastavaa nostaa laukka niin pitkällä ohjalla, kun ei voinut pidättää ohjalla. Poni nimittäin tekee tosi hyviä laukannostoja ravista ja käynnistä, kun ohjat on tuntumalla. Tultiin siihen tulokseen, että vaikka nuorelle olis tosi helppo opettaa ne laukannostot ohjalla, niin tehdään me kuitenkin näin - halutaan poni joka toimii heti istunnalla eikä niin, että opetellaan se jälkikäteen vaikka tie on näin ehkä vähän kiittämättömämpi ihmiselle.
Myös ohjaaminen- varsinkin kääntäminen tuntui eka mahdottomalta. Hanna käski tekemään voltteja - sen kokoisia kun ollaan tehty ja olin aivan varma, ettei me mitään volttia pystytä kääntämään, mutta hyvinhän me käännyttiin kun vaan luotti, että alla on herkkä poni ja se kääntyy ulkoavuilla.
Haettiin laukassa selkää toimimaan ja saatiinkin muutamia hyviä askeleita! Nostettiin laukka aina ravivoltilta, siinä kohtaa kun selkä oli ylhäällä. Näin saatiin poni ikäänkuin "huijaamalla" käyttämään selkää myös laukassa.
Lopuksi tultiin Hannan ympärille isolle ympyrälle, jossa herkisteltiin ponia pohkeelle väistöjen avulla - edelleen sillä puolipitkällä ohjalla. Suurennettiin ja pienennettiin ympyrää vain sisä- ja ulkopohkeen avulla. Poni joutui selkeästi miettimään ja teki kyllä hienosti töitä!
Hanna sanoi, että oon tehnyt hyvää työtä ponin kanssa ja ratsastanut sitä laadukkaasti, joka lämmitti mieltä todella paljon! Lisäksi sain kommenttia pehmeestä ja reilusta kädestä. Lopuksi meillä oli rento poni, joka tuntui selkään tosi letkeeltä! Jatketaan tällä samalla tyylillä, ja hetkittäin voin kokeilla ottaa enemmän tuntumaa- jos poni huolestuu ja jännittyy niin takaisin pitkään ohjaan ilman sen kummempaa reagointia. Jos taas poni vastaa oikein, paljon kehuja ja myötäys.
Tunti oli oikein hyvä ja sai varmistusta omalle tekemiselle ja ehdottomasti Hanna saa meitä koutsata jatkossa. Parempaa tästä tekee sen, että Hannalla on heppa samassa pihatossa, joten näkee ponia lähes päivittäin!
